Helmikuun kirjana kävimme läpi Johanna Sinisalon Aurigon ytimen. Tapasimme oranssien naulakkojen luona olevassa opiskelijoille varatussa lasikopissa, tuttavallisemmin Akvaariossa. Tilan punaiset seinät kuvasivat hyvin itse kuukauden kirjaa: onhan punainen tuleen ja voimaan assosioituva väri. Koska akvaario on kaikille avion, eikä sitä voi varata, jännitimme muiden vetäjien kanssa, että voimmeko edes kokoontua siellä. Onneksemme akvaariossa oli vain muutama ihminen, kun sinne saavuimme, ja heistäkin moni lähti aika pian lukupiirin alettua.
Kirja houkutteli paikalle kymmenisen jäsentä ja keskustelu kävi vilkkaana. Kirja oli myös syksyisen äänestyksemme suosituin, ja moni odotti sen lukemista innolla. Olin aikaisemminkin kuullut kirjasta pelkkää hyvää, joten tartuin itse teokseen mielenkiinnolla. Tosin, ensimmäisiä sivuja lukiessani aloin kummastella kirjasta saamiani arviointeja. Useampi henkilö oli sanonut minulle, että Auringon ydintä lukiessaan heillä alkoi itsekin mieli syödä chiliä. Kirjan alussa chiliä kyllä käytetään, mutta sitä ei käytetä suussa, vaan päähenkilö testatakseen chilin aitoutta kokeilee chiliä vaginassaan. En itse kokoenut tätä kovin hyvänä mainostuksena chilinkäytölle, mutta kun myöhemmin chiliä nautitiin oraalisesti, myönnän että itsekin halusin saada kunnon sävärit.
Auringon ytimessä kaikkea valvoo Terveysvirasto, Suomi on Eusistokraattinen Tasavalta, eli kansan hyvinvointiin keskittyvä diktatuuri. Kansan hyvinvointi on taattu kieltämällä kaikki terveydelle vaarallinen ja addiktoiva ja muuttamalla kansalaisten sukupuolijakoa: naiset on jaettu miehien miellyttämiseen jalostettuihin eloi-naisiin ja morlokkeihin, miehet taas maskoihin ja miinusmiehiin. Eloit ovat hieman hupsuja, kauniita ja tottelevaisia. Jos nainen ei kelpaa eloiksi, hän on morlokki. Morlokit kelpaavat työvoimaksi, mutta lisääntyä he eivät saa. Masko taas on vain yleisemmin mies, ja miinusmies on joku masko, jolla on jokin terveyttä uhkaava vaiva. Miinusmiehiä ei juuri esiinny itse kirjassa, mutta heidät mainitaan usein.
Sinisalon kirja kertoo chilinvälittäjä Vannasta, joka on onnistunut huijaamaan systeemiä: oikeasti Vanna olisi morlokki, mutta hänet on kasvatettu eloina, kuten kadonnut pikkusisarensa Manna. Vanna on älykäs, sisukas mutta addikoitunut myös chiliin, koska kapsaisiinin tuomat sävärit ovat ainoa keino suitsia Mannan katoamisesta aiheutunutta tuskaa. Pakkaa sekoittaa myös mystinen kultti, joka tahtoo jalostaa salaa mahdollisimman tulisia chililajikkeita. Sinisalo rakentaa miljöötään Mannan ja Jaren kertomusten kautta, mutta myös erilaisilla muilla teksteillä, jotka rakentavat tarinaa ja antavat lukijalle hyvin oleellista tietoa Eusistokraattisesta Suomesta, sen arvoista ja historiasta.
Meitä ihmetytti myös se, miksei muu maailma puuttunut Suomen tilanteeseen millään tavalla. Tuntui hassulta ajatella, että sivistyneen länsimaan tilalla voisi olla diktatuuri, jonka olemassaolo ei kiinnosta muuta maailmaa ollenkaan. Toisaalta, me kaikki olemme kuulleet Pohjois-Koreasta ja myös lähinaapurimme Venäjä on luisumassa pelottavampaan suuntaan. Muu maailma ei siis puutu Suomen tilanteeseen koska sillä ei ole keinoja, tai sitä ei edes kiinnosta.
Kieltoyhteiskunta toi myös monelle mieleen uudet alkoholilait ja varsinkin lakien kiristämiset. Keskustelimmekin siitä, miten Sinisalo varoittaa Auringon ytimessä holhousyhteiskunnan vaarasta. Jos annamme päätäjille mahdollisuuden viedä tarpeeksi vapauksiamme, saatamme pian huomata, ettei kukaan ole aidosti vapaa.
Sinisalon kirja kertoo chilinvälittäjä Vannasta, joka on onnistunut huijaamaan systeemiä: oikeasti Vanna olisi morlokki, mutta hänet on kasvatettu eloina, kuten kadonnut pikkusisarensa Manna. Vanna on älykäs, sisukas mutta addikoitunut myös chiliin, koska kapsaisiinin tuomat sävärit ovat ainoa keino suitsia Mannan katoamisesta aiheutunutta tuskaa. Pakkaa sekoittaa myös mystinen kultti, joka tahtoo jalostaa salaa mahdollisimman tulisia chililajikkeita. Sinisalo rakentaa miljöötään Mannan ja Jaren kertomusten kautta, mutta myös erilaisilla muilla teksteillä, jotka rakentavat tarinaa ja antavat lukijalle hyvin oleellista tietoa Eusistokraattisesta Suomesta, sen arvoista ja historiasta.
Päähenkilöt, kirjan tekstilajien runsaus, ja dystooppinen miljöö jakoivat piiriläistemme mielipiteitä. Monen mielestä kirjan miljöö olisi ollut uskottavampi, jos sen tapahtumat olisivat sijoittuneet tulevaisuuteen eikä vaihtoehtotodellisuuteen. Kirjan moniin tekstinäytteisiin taas suhtauduttiin eri tavoin: toisille tekstityyppien runsaus näyttäytyi Sinisalon halulla kehuskella taustatyöllään ja nokkeluudellaan, toiset taas kokivat erilaiset tekstilajit tärkeäksi osaksi kirjan muodostamaa kokonaisuutta.
Meitä ihmetytti myös se, miksei muu maailma puuttunut Suomen tilanteeseen millään tavalla. Tuntui hassulta ajatella, että sivistyneen länsimaan tilalla voisi olla diktatuuri, jonka olemassaolo ei kiinnosta muuta maailmaa ollenkaan. Toisaalta, me kaikki olemme kuulleet Pohjois-Koreasta ja myös lähinaapurimme Venäjä on luisumassa pelottavampaan suuntaan. Muu maailma ei siis puutu Suomen tilanteeseen koska sillä ei ole keinoja, tai sitä ei edes kiinnosta.
Kieltoyhteiskunta toi myös monelle mieleen uudet alkoholilait ja varsinkin lakien kiristämiset. Keskustelimmekin siitä, miten Sinisalo varoittaa Auringon ytimessä holhousyhteiskunnan vaarasta. Jos annamme päätäjille mahdollisuuden viedä tarpeeksi vapauksiamme, saatamme pian huomata, ettei kukaan ole aidosti vapaa.
Seuraava kokoontuminen on 26. 3. klo 18:00 Tubassa, ja käsiteltävänä kirjana on L.M Montgomeryn Pieni runotyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti