perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuun kirja: Robert Galbraith - Käen kutsu

Heinäkuun lukupiiritapaaminen pidettiin jälleen perinteiseen tapaan kuun lopussa, tällä kertaa 26.7.2015. Paikan piti alun perin olla Tuiran uimaranta kesän kunniaksi, mutta juuri tuona päivänä Suomeen rantautunut kesämyrsky sotkikin suunnitelmat. Sen sijaan kokoonnuimmekin keskustassa Café Bisketissä, mikä oli myös varsin oiva paikka. Heinäkuun lukupiirikirjana oli Robert Galbraithin (eli J.K.Rowlingin valenimellä kirjoittama) dekkari Käen kutsu (The Cuckoo´s Calling, 2013). Rowlingin käyttämä salanimi paljastui teoksen ilmestyttyä tosin varsin nopeasti, vaikka ilmeisesti hänen tarkoituksensa oli pysytellä Galbraith-nimen takana. Sittemmin teoksen kannessa on lukenut Galbraith-nimen lisäksi pienellä myös J.K. Rowlingin itsensä nimi.

Teos sijoittuu 2010-luvun Lontooseen ja se kertoo yksityisetsivänä toimivasta, Afganistanin sodassa haavoittuneesta Cormoran Strikesta, joka saa tehtäväkseen tutkia tunnetun mallin, Lula Landryn, kuolemaa. Hän saa sihteerikseen tuuraajana toimivan Robinin, joka osoittautuu teoksen aikana varsin päteväksi ja osaavaksi apuriksi.  Teos on selvästi aikuisille suunnattu, kuten aikaisemmin lukupiirissä lukemamme Paikka vapaana (The Casual Vacancy, 2012). Monien mielestä Käen kutsu oli Paikka vapaana -teosta luettavampi ja jännittävämpi, mutta se tuntui kerronnaltaan välillä hieman hitaalta. Jotain osia olisi kenties voinut hieman tiivistää tai jopa jättää kokonaan pois.

Teoksessa kenties yksi ilahduttavimmista asioista on henkilöhahmojen kuvaus, joka on hyvin aidonoloista ja uskottavaa. Robinin ja Cormoranin työsuhde ja sen kehittyminen ovatkin kenties koko teoksen parasta antia. Sen sijaan yllättävää oli, kuinka teoksessa lähes kaikki todistajat ovat jollain tapaa epäluotettavia tai epävakaita. Useat henkilöhahmot käyttivät erilaisia päihteitä ja myös lähes kaikki teoksessa esiintyneet perheet olivat jollain tapaa rikkonaisia. Loppujen lopuksi Robin oli teoksen ainoa tasapainoinen hahmo, mikä oli varsin piristävä kontrasti. Robin oli myös hahmona varsin pidettävä, sekä tomera, uskottava ja aito.

Teoksessa esiintynyt rikoskuvio on jokseenkin dekkareille tyypillinen ja motiivi melko perinteinen. Tietynlaista huipennusta jäätiin hieman kaipaamaan: vaikka olikin oletettavaa, että kyseessä on murha, paljastui tämä teoksessa varsin myöhään, sillä sitä pidettiin pitkään itsemurhana. Myös teoksen nimi Käen kutsu jäi myös hieman etäiseksi, sillä vasta teoksen loppupuolella nimi selittyi, mutta se ei oikein nivoutunut yhteen teoksen lopussa. Teoksen voi katsoa viestittävän myös julkisen elämän haittapuolista, kuten julkkisten kyttäämisistä ja sen seurauksista, sekä siitä, kuinka kauneuskin voi tehdä onnettomaksi.

Jos ei olisi tiennyt kuka teoksen takana on, olisi miesdekkaroitsija mennyt melko hyvin läpi. Naiskirjailijamaisuus paistoi muun muassa muotisanastosta, joka tuntui enemmän naiselle tyypilliseltä. Jos teoksesta varsinaisesti etsii rowlingmaisuutta, sen voisi sanoa olevan loppukäänteessä, joka oli varsin onnistunut. Lisäksi rowlingmaisuutta näkyi muun muassa hahmojen murteiden käyttämisessä, satiirisyydessä ja henkilöhahmojen kehittymisessä teoksen aikana.
Dekkarina teos ei ollut ihan Agatha Christien veroinen, mutta hyvin kelpo ja mukava. Jäimme kaipaamaan hieman lisää toimintaa ja yllättäviä käänteitä - paitsi toisaalta Striken olisi ollut tekojalkansa kanssa melko vaikeaa olla kovin toiminnallinen.

Kaiken kaikkiaan kirja oli - kuten Rowlingilla yleensäkin - hyvin kirjoitettu, uskottava ja sujuva.
Teoksella on myös suomeksi ilmestynyt jatko-osa Silkkiäistoukka (The Silkworm, 2014), sekä syksyllä 2015 ilmestyvä kolmas osa The Career of Evil.

Kirja sai muun muassa seuraavia kuvailuja: Viipyilevä, elävä, kyyninen, mukava.
Arvosana asteikolla 1-5:
3,5.