maanantai 1. tammikuuta 2018

Kevään 2018 kirjat

    
Tammikuu: R.J. Palacio: Ihme
Helmikuu: Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Maaliskuu: Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Huhtikuu: Robert C. O'Brien: Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat
Toukokuu: Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Syksyn 2017 kirjat

   
Syyskuu: George Saunders: Sotapuiston perikato
Lokakuu: Frank L. Baum: Ihmemaa Oz
Marraskuu: Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka
Joulukuu: Ernest Cline: Ready Player One
  
Huom! Marraskuun ja joulukuun teokset vaihdettu toisinpäin kuin alkuperäisesti ilmoitettu!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuun kirja: Robert Galbraith - Käen kutsu

Heinäkuun lukupiiritapaaminen pidettiin jälleen perinteiseen tapaan kuun lopussa, tällä kertaa 26.7.2015. Paikan piti alun perin olla Tuiran uimaranta kesän kunniaksi, mutta juuri tuona päivänä Suomeen rantautunut kesämyrsky sotkikin suunnitelmat. Sen sijaan kokoonnuimmekin keskustassa Café Bisketissä, mikä oli myös varsin oiva paikka. Heinäkuun lukupiirikirjana oli Robert Galbraithin (eli J.K.Rowlingin valenimellä kirjoittama) dekkari Käen kutsu (The Cuckoo´s Calling, 2013). Rowlingin käyttämä salanimi paljastui teoksen ilmestyttyä tosin varsin nopeasti, vaikka ilmeisesti hänen tarkoituksensa oli pysytellä Galbraith-nimen takana. Sittemmin teoksen kannessa on lukenut Galbraith-nimen lisäksi pienellä myös J.K. Rowlingin itsensä nimi.

Teos sijoittuu 2010-luvun Lontooseen ja se kertoo yksityisetsivänä toimivasta, Afganistanin sodassa haavoittuneesta Cormoran Strikesta, joka saa tehtäväkseen tutkia tunnetun mallin, Lula Landryn, kuolemaa. Hän saa sihteerikseen tuuraajana toimivan Robinin, joka osoittautuu teoksen aikana varsin päteväksi ja osaavaksi apuriksi.  Teos on selvästi aikuisille suunnattu, kuten aikaisemmin lukupiirissä lukemamme Paikka vapaana (The Casual Vacancy, 2012). Monien mielestä Käen kutsu oli Paikka vapaana -teosta luettavampi ja jännittävämpi, mutta se tuntui kerronnaltaan välillä hieman hitaalta. Jotain osia olisi kenties voinut hieman tiivistää tai jopa jättää kokonaan pois.

Teoksessa kenties yksi ilahduttavimmista asioista on henkilöhahmojen kuvaus, joka on hyvin aidonoloista ja uskottavaa. Robinin ja Cormoranin työsuhde ja sen kehittyminen ovatkin kenties koko teoksen parasta antia. Sen sijaan yllättävää oli, kuinka teoksessa lähes kaikki todistajat ovat jollain tapaa epäluotettavia tai epävakaita. Useat henkilöhahmot käyttivät erilaisia päihteitä ja myös lähes kaikki teoksessa esiintyneet perheet olivat jollain tapaa rikkonaisia. Loppujen lopuksi Robin oli teoksen ainoa tasapainoinen hahmo, mikä oli varsin piristävä kontrasti. Robin oli myös hahmona varsin pidettävä, sekä tomera, uskottava ja aito.

Teoksessa esiintynyt rikoskuvio on jokseenkin dekkareille tyypillinen ja motiivi melko perinteinen. Tietynlaista huipennusta jäätiin hieman kaipaamaan: vaikka olikin oletettavaa, että kyseessä on murha, paljastui tämä teoksessa varsin myöhään, sillä sitä pidettiin pitkään itsemurhana. Myös teoksen nimi Käen kutsu jäi myös hieman etäiseksi, sillä vasta teoksen loppupuolella nimi selittyi, mutta se ei oikein nivoutunut yhteen teoksen lopussa. Teoksen voi katsoa viestittävän myös julkisen elämän haittapuolista, kuten julkkisten kyttäämisistä ja sen seurauksista, sekä siitä, kuinka kauneuskin voi tehdä onnettomaksi.

Jos ei olisi tiennyt kuka teoksen takana on, olisi miesdekkaroitsija mennyt melko hyvin läpi. Naiskirjailijamaisuus paistoi muun muassa muotisanastosta, joka tuntui enemmän naiselle tyypilliseltä. Jos teoksesta varsinaisesti etsii rowlingmaisuutta, sen voisi sanoa olevan loppukäänteessä, joka oli varsin onnistunut. Lisäksi rowlingmaisuutta näkyi muun muassa hahmojen murteiden käyttämisessä, satiirisyydessä ja henkilöhahmojen kehittymisessä teoksen aikana.
Dekkarina teos ei ollut ihan Agatha Christien veroinen, mutta hyvin kelpo ja mukava. Jäimme kaipaamaan hieman lisää toimintaa ja yllättäviä käänteitä - paitsi toisaalta Striken olisi ollut tekojalkansa kanssa melko vaikeaa olla kovin toiminnallinen.

Kaiken kaikkiaan kirja oli - kuten Rowlingilla yleensäkin - hyvin kirjoitettu, uskottava ja sujuva.
Teoksella on myös suomeksi ilmestynyt jatko-osa Silkkiäistoukka (The Silkworm, 2014), sekä syksyllä 2015 ilmestyvä kolmas osa The Career of Evil.

Kirja sai muun muassa seuraavia kuvailuja: Viipyilevä, elävä, kyyninen, mukava.
Arvosana asteikolla 1-5:
3,5.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kesäkuun lukupiirikirja: Jaakko Markus Seppälän Lemen

Kuvat: Like
Poikkikultulainen lukupiiri kokoontui sunnunaina Valve-talolla olleen, historiassa ensimmäisen Kummaconin yhteydessä. Kuukauden lukupiirikirjana oli Oulussa asuvan Jaakko Markus Seppälän esikoisteos Lemen. Ennen lukupiirimiittiä oli myös Seppälän haastattelu, josta EeKoo, yksi vetäjistämme vastasi. Saimme siis kirjailijan mukaan lukupiiriimme ja pääsimme kertomaan lukukokemuksistamme hänelle suoraan. Poikkikultulaiselle lukupiirille tämä oli ensimmäinen (ja aika jännittäväkin) kerta, kun mukana oli kunniavieras. Toisin kuin Seppälälle itselleen, joka vieraili jo aiemmin keväällä Oulun pääkirjaston lukupiirissä
       
Teosta kuvataan takakannessa kuumeiseksi teknotrilleriksi, seikka jolle Seppälä itsekin naureskeli ennen lukupiiriä. Teoshan on puhdasta scifiä, tarkemmin määriteltynä kyberpunkkia. Päätös sananvalinnasta oli tullut kustantajalta, jotta teos löytäisi laajemmankin lukijakunnan eikä scifi terminä karkottaisi pois mahdollisia lukijoita. Osalle lukupiiriimme osallistuneista teoksen lukeneista tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin he olivat törmänneet kyberpunkkiin, osalle jopa scifin lukeminen ylipäätään oli vieraampaa.

Lukupiirien tehtävänä toisaalta onkin laajentaa osallistujiensa kirjallista maailmankuvaa. Olikin siis erittäin antoisaa kuunnella kuinka eri lukutaustoilla varustetut lukijat ottivat teoksen vastaan. Lemen saattaa olla enemmän nuorille, kolmekymppisille miehille suunnattu, mutta esimerkiksi me lukupiirivetäjinä olevat naissukupuolen edustajat pidimme teosta kokonaisuudessaan onnistuneena. Vetäjien ja Seppälän lisäksi paikalle saatiin kolme Kummaconiin osallistunutta, joille teos ei ollut ennestään tuttu.
   
Seppälä on aikaisemmin kirjoittanut lyriikoita ja novelleja, joita on julkaistu mm. Kaltiossa, Portissa ja Parnassossa. Hän voitti muutaman vuosi sitten järjestetyn Risingshadow-novellikilpailun tekstillään Minuun kirjoitetaan. Idea Lemeniin oli syntynyt Oriveden opiston kirjoittajakurssilla. Novelliksi kirjoitettu tarina paisui kuitenkin nopeasti ja niinpä mies päätti kokeilla kustantaisiko joku hänen tekstinsä. Like näytti hänelle vihreää valoa ja niinpä novellista tuli lopulta täyspitkä romaani. Lemenin ensimmäiset 50 sivua ovat käytännössä koko kurssilla kirjoitettu novelli. Tästä eteenpäin loput teoksesta on myöhemmin kirjoitettua. Seppälä kertoi hakeutuneensa kirjaston rauhaan työstämään eskapistista teostaan. Tällä hetkellä kirjailijalla ei ole suunnitelmia tulevien tekstien suhteen. 

Lemenissä  seikkaillaan Soheba Cityssä, jonka kaduilla muurahaismaisesti kuhisevat ihmiset on kuvattu kasvottomana massana. Teos antaa visuaalisuuden lisäksi vahvan aistikokemuksen erilaisten hajujen ja kosketusten muodossa. Mille tuntuu esimerkiksi aseen komposiittipiippu vasten ihoa tai mille tuoksuu Kwantangin savu?
 
Lemenin päähenkilönä seurataan Nina-nimistä freelanceria, joka ottaa hoitaakseen niitä tehtäviä, joita poliisit eivät vaivaudu tutkimaan. Hänen täytyy löytää vanhempiensa katoamaksi ilmoittama 17-vuotias Melinda. Takaa-ajon kohde kuitenkin vaihtuu jalat alleen ottaneen tekoälyn, Lemenin, metsstämiseksi. Nina on hyvin kovaksi, kylmäksi ja etäiseksi jäävä hahmo, josta lopulta löytyy myös inhimillisempiä piirteitä. Häneen ei ollut helppoa samaistua, toisin kuin teoksen päänörttihahmoon Oriciin, jonka lapsuus etenkin herätti lukijoissa sympatiaa.
    
Lukupiiriläiset kuvailivat Lemeniä käännösmäiseksi, sillä se sisältää paljon englannista lainattuja sanoja, anglismeja. Teoksen kielessä on myös paljon koodaus- ja nörttisanastoa, joka oli hyvin haastavaa kaikkien teokseen tutustuneiden mielestä. (Onneksi kirjasta oli editointi vaiheessa raivattu pois osa koodiviidakosta.) Nämä kielellisesti värikkäät, elastiset ja leikittelevät keinot kuitenkin koettiin teoksen maailmaa syventäviksi ja sopivat vieraannuttamaan lukijan pois omasta ajastaan.

Nörttislangia selventävää sanastoa jäätiin kuitenkin kaipaamaan, samaan tapaan kuin esimerkiksi Anthony Burgessin Kellopeliappelsiinissa (slangisanoja johdettu venäjän kielestä) tai edellisessä lukupiiriteoksessamme Richard Adamsin Ruohometsän kansassa (kaniinien puhuma lapiini). Erään lukijan mielestä teosta - tai ainakin sen paikoin hyvin haastavaa kieltä - kuvaa hyvin yksi siitä poimittu lause, joka kuuluu suunnilleen nän: "en muistanut puoltakaan siitä, mitä koodaaja oli sanonut". Teoksesta kuitenkin povattiin jopa tulevaa kulttiklassikkoa.

Koska Lemen syntyi novellina, on alku hyvinkin nopeaa, tykittävää toimintaa, jossa ei liikoja pysähdytä kuvaamaan maailmaa tai sen historiaa. Kortit paljastetaan suppeassa sivumäärässä, mutta se, että keskeinen juonenkäänne paljastuu jo alussa on itse asiassa hyvinkin tuore ja kiinnostava tapa kertoa tarinaa. Yllättävyyttä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää kuitenkin viimeiseen sivuun saakka ja maailman nykytilanteeseen johtaneiden tapahtumien taustojakin ehditään valottamaan. Teos leikittelee myös pelottavalla tulevaisuuskuvalla Euroopan ja Venäjän yhdistymisestä, sillä Euraasiaa kutsuttiin teoksessa Eurossiaksi. Maailma oli hyvin uskottava ja yhteiskuntakriittinen, sillä ylikansalliset yritykset olivat nousseet valtaan ja hallitsivat hyvin merkittävästi kaikkia resusrsseja.
    
Lemeniä verattiin mm. Ghost in the Shelliin. Philip K. Dickin Palkkionmetsästäjään (ja sen pohjalta ohjattuun Blade Runner-elokuvaan), kyberpunkin isää, William Gibsonia (jonka teos Neurovelho inspiroi myös The Matrix-elokuvan) unohtamatta. Myös nämä teokset mainittiin: Bernard Becket: Genesis, Steven Hall: Haiteksti, Monica Hughes: Tietokoneen vangit, Dmitri Gluhovski: Metro 2033. Johanna Sinisalo: Auringon ydin, Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras,  Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001. Seppälä paljasti, että teoksessa on myös pieni viittaus Enid Blytonin Viisikko-teoksissa esintyvään keskeiseen kaveriporukkaan.
    
Sanoja, joilla teosta kuvattiin: yllättävä, kiinnostava, tunteikas, knonofobinen (tulevaisuuden pelkoinen), sykähtelevä, kujalla, erilainen, uusi, haasteellinen. Asteikolla 1-5 Lemen sai arvosanaksi 4
   
Monilla kirjailijoilla (esimerkiksi Stephenie Meyerillä ja Magdalena Hailla) on ollut tapana koota soundtrack teokselleen. Näin myös Seppäläkin on koonnut YouTubeen soittolistan, jota pääsee kuuntelmaan tästä:
       
 
Kuukauden lukupiirileivonnainen: Rocky Road
 
Lemen oli haastava teos myös leivonnan näkökulmasta. Pohdimme ensin Tetris tai PacMan keksejä, kunnes teoksen kansikuvassa oleva tie ja maasto sen ympärillä herättivät mielleyhtymän amerikkalaiseen herkkuun Rocky Roadiin. Tässä resepti, jota käytimme:
   
200g maitosuklaata (Marabou)
120g tummaa suklaata (Panda)
vajaa pussillinen Dumleja, pilkottuna
puoli pussillista piparmintun makuisia vaahtokarkkeja
puoli pussillista suolattuja maapähkinöitä (Taffel)
  
Sulata puolet kummastakin suklaalevystä ja valuta seos vuokaan tai leivinpaperilla peitetylle pellille (pellille laitettaessa tarvitset tuplamäärän suklaata). Leikkaa Dumlet ja vaahtokarkit pieniksi ja lisää suklaan päälle. Ripottele mukaan myös suolapähkinöitä. Sulata loput suklaasta ja kaada Dumlejen, vaahtokarkkien ja pähkinöiden päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Leikkaa pieniksi ja tarjoile.