Lokakuun lukupiiri-miitti pidettiin tällä kertaa maanantaina 27.10.2014 Café Roosterissa. Kuukauden kirjana oli Jane Austenin alkuperäisteoksesta Seth Grahame-Smithin muokkaama parodia, Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit. Paikalla oli viisi lukupiiriläistä, joista osa (vetäjät) olivat Halloweenin kunniaksi vetäneet päälleen astetta kovemmat kamppeet.
Tapahtumat kulkevat zombitetussa Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksessa hyvin pitkälti alkuperäisteoksen mukaan. Tapahtumat sijoittuvat edelleen 1800-luvun Englantiin ja tapahtumien keskiössä on Bennetin perhe, jonka äiti tahtoo saada kaikki viisi tytärtään hyviin naimisiin ja nopeasti. Perheen lähistölle muuttaa varakas herra Bingley tuoden mukanaan muun muassa kopean ystävänsä herra Darcyn, joka on tunnettu varoistaan ja sotataidoistaan. Tapahtumat etenevät kuten riemukkaassa parodiassa kuuluukin ja herra Darcy ja Elizabeth kohtaavat toisensa ja vähitellen rakastuvat.
Vaikka tapahtumien pohjana onkin alkuperäisteos, on tässä teoksessa merkittävänä erona se, että Englanti kuhisee yhtäkkiä zombeja, joita vastaan teoksen hahmot joutuvat vähän väliä taistelemaan. Kaikki, myös perheiden naiset, ovat koulutettuja taistelemaan näitä Saastuneita vastaan. Myös hahmojen kohtalot ja motiivit toimia ovat jokseenkin erilaiset kuin alkuperäisessä teoksessa. Esimerkiksi herra Darcy pitää zombitetussa teoksessa Bingleyn ja Janen erossa toisistaan, koska epäilee Janen saaneen tartunnan Saastuneilta, ei sen vuoksi, että hän katsoisi Bennetin perheen epäsopivaksi tai epäilisi Janen tunteita herra Bingleytä kohtaan, kuten alkuperäisteoksessa. Myös lady Catherine DeBourghin syy kutsua Collinsit ja heidän vieraansa teelle hyvin usein onkin se, että hän antoi saastuneelle rouva Collinsille vasta-ainetta, joka hidasti hänen muuttumistaan zombiksi. (Tämä vasta-aine oli mielestämme joko a) inkiväärijuurta tai b) keijupölyä). Kirjassa oli myös kuvia, mikä oli hyvä ja piristävä juttu.
Vaikka tapahtumien pohjana onkin alkuperäisteos, on tässä teoksessa merkittävänä erona se, että Englanti kuhisee yhtäkkiä zombeja, joita vastaan teoksen hahmot joutuvat vähän väliä taistelemaan. Kaikki, myös perheiden naiset, ovat koulutettuja taistelemaan näitä Saastuneita vastaan. Myös hahmojen kohtalot ja motiivit toimia ovat jokseenkin erilaiset kuin alkuperäisessä teoksessa. Esimerkiksi herra Darcy pitää zombitetussa teoksessa Bingleyn ja Janen erossa toisistaan, koska epäilee Janen saaneen tartunnan Saastuneilta, ei sen vuoksi, että hän katsoisi Bennetin perheen epäsopivaksi tai epäilisi Janen tunteita herra Bingleytä kohtaan, kuten alkuperäisteoksessa. Myös lady Catherine DeBourghin syy kutsua Collinsit ja heidän vieraansa teelle hyvin usein onkin se, että hän antoi saastuneelle rouva Collinsille vasta-ainetta, joka hidasti hänen muuttumistaan zombiksi. (Tämä vasta-aine oli mielestämme joko a) inkiväärijuurta tai b) keijupölyä). Kirjassa oli myös kuvia, mikä oli hyvä ja piristävä juttu.
Ennakkoluulot raa´asta ja ällöttävästä zombikirjasta karisivat varsin pian, kun paljastuikin, että zombit kuvataankin teoksessa varsin hauskasti ja teos onkin hulvaton parodia. Zombit kuvataan teoksessa hyvin uskottavasti ja erilaiset kiertoilmaukset zombeille olivat mielestämme hyvin ilahduttavia ja huvittavia. Heistä käytetään muun muassa nimityksiä Saastuneet, Viheliäiset, Saatanan armeija/kätyrit/orjat ja Sanomattomat. Ilahduttavaa tämä on myös siinä mielessä, että etymologisesti zombi-sana on liian uusi teoksen ajankohtaan nähden ja tämä on otettu teoksessa hyvin huomioon. Myös ajatus siitä, että zombit vaeltavat talvisin etelään on hauska ja jotenkin suloinen.
Kivoja henkilöhahmoja olivat mielestämme muun muassa herra Bingley (syystä, että hän ei hakannut ihmisiä), Bennetin perheen sarkastinen ja hieman omalaatuinen isä, topakka päähenkilö Elizabeth Bennet ja hänen setänsä ja tätinsä, joiden kanssa Elizabeth matkustaa. Muihin hahmoihin verrattuna he olivat teoksessa jokseenkin ilahduttavan normaalin oloisia. Darcyn hahmo sen sijaan koettiin ristiriitaiseksi: osa piti hänestä, osaa taas hänen taipumisensa väkivaltaan ärsytti, osaa taas huvitti. Elizabethin sisaruksista Jane oli hieman ristiriitainen hahmo. Lydia sen sijaan oli (ihan hitsin) rasittava tapaus, samoin kuin kuuluisa soturi lady Catherine DeBourgh. Myös herra Collins ärsytti, joskaan ei niin paljoa, mitä alkuperäisteoksessa.
Kivoja henkilöhahmoja olivat mielestämme muun muassa herra Bingley (syystä, että hän ei hakannut ihmisiä), Bennetin perheen sarkastinen ja hieman omalaatuinen isä, topakka päähenkilö Elizabeth Bennet ja hänen setänsä ja tätinsä, joiden kanssa Elizabeth matkustaa. Muihin hahmoihin verrattuna he olivat teoksessa jokseenkin ilahduttavan normaalin oloisia. Darcyn hahmo sen sijaan koettiin ristiriitaiseksi: osa piti hänestä, osaa taas hänen taipumisensa väkivaltaan ärsytti, osaa taas huvitti. Elizabethin sisaruksista Jane oli hieman ristiriitainen hahmo. Lydia sen sijaan oli (ihan hitsin) rasittava tapaus, samoin kuin kuuluisa soturi lady Catherine DeBourgh. Myös herra Collins ärsytti, joskaan ei niin paljoa, mitä alkuperäisteoksessa.
Herra ja rouva Collinsin avioliitto kokee zombitetussa teoksessa hyvin erilaisen kohtalon kuin alkuperäisteoksessa. Samoin tekee myös Wickhamin ja Lydian avioliitto, joka saa melkoisen karun lopun, kun Wickhamin ja Darcyn tekemään sopimukseen kuului, että herra Darcy saa rahaa vastaan tehdä miehestä invalidin.
Myös perheen varakkuus herätti meissä lukijoissa kummastusta. Teoksessa viitataan usein siihen, että heidän perheensä ei ole kovin varakas, mutta tytöt (joita siinä talossa piisasi) lähetetään silti saamaan taistelukoulutusta Kiinaan, minkä täytyi maksaa perheelle niin sanotusti helvetisti. Ihmiset ovat myös siinä suhteessa yllättävän järkeviä, kun ottaa huomioon että meneillään on jonkinlainen zombi-apocalypse. Kenties he ovat jo niin tottuneita tähän, että pitävät itsestäänselvyytenä valmentautua taistelemaan zombeja vastaan ja lähettävät tyttärensäkin saamaan taisteluoppia. Zombit siis tekevät teoksen naishahmoista vahvoja toimijoita.
Myös herra Darcy on teoksessa yllättävän väkivaltainen, suorapuheinen ja jokseenkin piilopervo. Lisäksi pohdimme, että miksi Lydia ei vain missään vaiheessa voinut tajuta, että hänen avioliittonsa oli kaikessa suhteessa ehkä huonoin mahdollinen, mitä vain ikinä voi olla. Pohdinnat tästä menivät lopulta niinkin pitkälle, että mietimme, mikä olisi paras keino hankkiutua epäsuotuisasta avioliitosta ja Wickhamista eroon, jos olisimme Lydia. (Mahdollisia ideoita tähän olivat mm. miehen unohtaminen liian täynnä olevaan ammeeseen tai päiväkävelylle meneminen kun zombit iskevät ja itsensä pelastaminen juoksemalla pakoon).
Pettymystä lukiessa toi hieman se, että ihana Pemberley oli jostain syystä japanilaistettu. Toisia myös miellyttivät taistelukohtaukset, toisia ne taas tympäisivät. Pientä pettymystä toi myös se, että Elizabethin armahtama zombinainen ja hänen lapsensa eivät missään vaiheessa palanneet ja saaneet aikaan jotain perin järkyttävää, vaikka näinkin olisi voinut käydä. He vain kävivät teoksessa ohimennen ja lähtivät pois.
Kirja oli kaiken kaikkiaan keveämpää luettavaa, kuin olisi uskonut. Parodiana teos oli erittäin hyvä ja uskottava, kun vertaa esimerkiksi hieman väkisin väännettyihin Loru Sorbusten Herrasta tai Barry Trotter -teoksiin (joissa toki niissäkin on omat hulvattomat kohtansa). Tarina ei kuitenkaan ollut liian raaka ja jopa zombeista pitämättömät lukijat pitivät teoksesta. Enemmän teoksesta saa kuitenkin irti, jos on lukenut alkuperäisteoksen ja tietää, millaisia muutoksia zombitettuun teokseen on tehty.
Kollektiivinen arvosana ja loppukaneetti teokselle: Hulvaton parodia, joka ansaitsee 4 tähteä.
ps. Teoksessa viitataan usein perienglantilaisiin paikkoihin ja jäimme miettimään, mitä tällä tarkoitetaan - miesten etu- vai takapuolta? Tähän kysymykseen emme keksineet vastausta suoriltaan, mutta miehiin ja 1800-luvun tiukkaan housumuotiin se ilmeisesti liittynee. Jos joku tietää tähän vastauksen, niin saa kertoa!
ps. Teoksessa viitataan usein perienglantilaisiin paikkoihin ja jäimme miettimään, mitä tällä tarkoitetaan - miesten etu- vai takapuolta? Tähän kysymykseen emme keksineet vastausta suoriltaan, mutta miehiin ja 1800-luvun tiukkaan housumuotiin se ilmeisesti liittynee. Jos joku tietää tähän vastauksen, niin saa kertoa!
