Kevään 2016 kirjat

Toukokuun kirjana: Richard Adams: Ruohometsän kansa

"Kirja joka valloitti maailman" kuvaa etukansi. Ruohometsän kansaa oli tarkoitus käsitellä Tiedekirjasto Pegasuksen takana olevalla viheralueella, mutta Suomen kevät oli hieman toista mieltä: ulkona satoi, jolloin lukupiiriläiset kokoontuivat Julinian pöydille nauttimaan pupuleivoksista, teestä ja hyvästä seurasta.

Ruohometsän kansa kertoo kaniinilaumasta, joka pakanee pesäkolostaan etsimään uutta pesäpaikkaa. Viikka-niminen nuori kani on saanut ennenäyn nykyisen pesän tuhoutumisesta. Ensin Viikkaa uskoo vain hänen veljensä Pähkinä, mutta lopulta Pähkinä saa houkuteltua pienen kanijoukon mukaansa etsimään uutta yhdyskunnan paikkaa. Siitä kaikesta kertoo Ruohometsän kansa.

Ruohometsän kansa oli joillekin piiriläisille tuttu jo elokuvaversiostaan. Ilmeisesti monet lapset ja vanhemmat ovat söpöjä pupuja nähdessään heltyneet, ja halunneet katsoa elokuvan, joka ei olekaan niin kovin söpö. Osaan piiriläisistä tämä elokuva oli selvästi vaikuttanut lukukokemukseen: kirjaa kuvattiin vähemmän verisemmäksi kuin animaatioelokuvaa, mikä oli toisten piiriläisten mielestä hyvä asia, kun taas toiset piiriläiset pettyivät väkivallan ja veren puutteeseen.

Kirjaa kuitenkin pidettiin lapsille suunnattuna: erään teorian mukaan aikuisten versiossa joukon heikoimpia kaneja, Viikkaa ja Liuttia olisi kiusattu enemmän. Ruohometsän kansa onkin hyvä seikkailukertomus sopivassa iässä olevalle lukijalle. Itse lajittaisin kirjan robinsonadiksi, mutta kirjaa pidetään myös fantasian genreen kuuluvana.

Moni oli myös lukenut kirjan vuosia, peräti jopa kymmeniäkin vuosia sitten. Ne, jotka olivat lukeneet kirjaa nuoruudessaan, pitivätkin kirjasta todella paljon. Ruohometsän kansa varmasti olisi jättänyt minuunkin suuremman jäljen, jos olisin lukenut sen oikean ikäisenä. Nyt sisäinen feministini vain turhautui naaraskanihahmojen passiivisuuteen ja litteyteen. Kirjan kanijoukossa ei ollut naaraskaneja, ja uusi yhdyskunta kaipasi naaraskaneja vaan poikasten ja kolojenkaivamisen takia. Seurattuani erään varsin ärhäkän naaraskanin elämää lähietäisyydeltä, pidän näin passiivista naaraskuvausta aika epäuskottavana. Keskustelimme asiasta myös piiriläisten kesken, ja esille tuli teoria siitä, että ehkä kenties tämä heijastelee omaa aikakauttaan, 1970-lukua. Myös lukujen aluissa olevista tekstilainauksista vain yksi oli naiselta.

Mietimme myös, voisiko romaani symboloida esimerkiksi tuolloin vallinnutta kylmää sotaa, tai olisiko romaanissa nähtävillä muutakin sotasymboliikkaa.  Tämä jakoi piiriläisten mielipidettä: osan mielestä viittaukset natseihin ja keskitysleiriin voisivat olla uskottavia, toisten mielestä taas natseja ei pidä sotkea joka paikkaan, ja hyvän ja pahan taistelua voidaan käydä ilman viittauksia toiseen maailmansotaan. Mietimme myös, onko kirjassa ekokriittisyyttä. Myös ne vaihtoehdot tuotiin esille, että "kirjailija tahtoi vain kertoa hyvän tarinan" ja " tarinan opetus on se, että pupuillakin voi olla rankkaa."

Kirjan hahmoista pidettiin muuten. Hahmoja luonnehdittiin "niin uskottaviksi, kuin voi tällaisessa kirjassa olla." Kanit saivat kielestään inhimillisiä piirteitä, sillä monia asioita ilmaistiin kanien omalla kielellä, lapiinilla. Lukupiiriläiset pitivät kielestä yksimielisesti: sanottiin jopa, että kanien kieli tuo heistä alkuperäisasukasmaisen vaikutelman. Myös kanien myytit ja tarinat herättivät ihastusta.

Pidetyin kanihahmo oli joukon johtajaksi joutnut Pähkinä. Joku sanoi pitäneensä Pähkinästä enemmän nuorempana, nyt aikuisena Pähkinä ei enää herättänytkään hänen sympatioitaan. Kerrottiin myös Pähkinän saaneen sympatiaa, koska johtajuus vain tyrkättiin hänelle, hänen itse sitä haluamatta. Pähkinä myös oli tavallinen kani, ilman erikoistaitoja paitsi että Pähkinä osasi hyödyntää muiden kanien erityistaitoja tiukoissa paikoissa.
Myös Isopää ja Voikukka olivat piiriläisten suosiossa, sen sijaan Viikkaa ja Ratamoa inhottiin.

Kirja herätti lukijoissaan myös paljon ajatuksia ja tunteita. Yksi odotti kanien koko ajan kuolevan johonkin, toinen taas koki pelkoa, kun eräs kani palasi kertomaan kokemistaan kauheuksista. Itse en oikeastaan pettynyt saati ilahtunut kirjaan, paitsi naaraskanien tapauksessa. Olen katsonut ystäväni kanssa kyseisen animaatioelokuvan vastikään, joten kirjaan tarttuessani tiesin, mikä minua odotti.

 Kirja sai lukupiiriläisten äänestyksessä arvosanan 4.

 Seuraava kokoontuminen pidetäänkin jo 14.6. Tapaaminen järjestetään yhteistyössä Kummaconin kanssa, joten tapaamispaikkana on Valveen Kokoushuone klo 17:00. Käsittelemme Jaakko Markus Seppälän esikoisromaanin Lemen kirjailijan läsnäollessa. Klo 16:00 voi tulla Valven  Kokoushuoneelle seuraamaan Jaakko Markus Seppälän haastattelua.

Luukku 10

 

Yksi joulunodotuksen suurimmista kysymyksistä on etenkin viime vuosina ollut: tuleeko valkoinen joulu. Suomea pidettiin ennen lumivarmana maana, mutta on täälläkin ollut vuosia, jolloin aattona on maassa ollut vihreä nurmi - been in Kuopio, seen that. Toisinaan joulut saattavat olla puolestaan hyvin lumisiakin, kuten kerran Helsingissä viettäessäni lomaa miehen äidin luona. Tällä hetkellä keli ei ainakaan näytä kovin lupaavalta, mutta ehkäpä me pian saamme sokerihunnun maahan. Jos ei, niin koristelkaa vaikka piparimökkinne lumisella kuorrutteella. Tai lukekaa allekirjoittaneen kynäilemä lumiruno.

   

   

PS. Huomenna on Klupin pikkujoulut + vuoden viimeinen lukupiirimiitti, Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän teoksen parissa. Tervetuloa! Mukaan voi tulla vaikkei kirjaa olisi lukenutkaan, sillä kirjan käsittelyn jälkeen jäämme vielä pelailemaan lautapelejä ja syömään tyttömäisiä jouluherkkuja, joita vetäjien kanssa olemme tehneet.

   

Tähän asti käsitellyt teokset

Lukupiirimme on pyörinyt nyt jonkin aikaa ja olemme ehtineet porukalla lukea jo useamman kirjan. Seuraava (eli seitsemäs) lukupiiritapaaminen on 29.4. klo 18 @ Hemingways. Poikkeuksellista Kirjavarkaan käsittelyssä on se, että Kultun lukupiiri yhdistää voimansa Tiiman lukupiirin kanssa. Saamme siis kuulla asiantuntevaa palautetta teoksen historiallisuudesta.

   

Kirjat avaavat uusia maailmoja, joten nyt, ennen uusien teosten valintaa onkin hyvä vähän muistella - missä kaikkialla olemmekaan nyt kiertäneet? Lukupiiri aloitti marraskuussa 2013 lukemalla ajankohtaan sopivasti Muumilaakson marraskuun ja nyt huhtikuussa 2014 menemme Natsi-Saksaan Kirjavarkaan avulla. Välissä on ehditty tarkastella niin keijun ja menninkäisen kuin kahden kilpailevan ryövärisuvun perillisen ystävyyttä. Hienoja keskusteluja on teosten ympärille myös saatu aikaiseksi.

 

1. Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu 

2. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia 

3. Charles Dickens: Joululaulu 

4. Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

5. J.K. Rowling: Paikka vapaana

6. Astrid Lindgren: Ronja. ryövärintytär

7. Markus Zusak: Kirjavaras

Kevään ohjelmaa

Muutoksia lukupiirin aikatauluun

Koska kukaan muu kuin lukupiirin vetäjät eivät saapuneet keskustelemaan Dickensin Joululaulusta 16.1., ajattelimme yhdistää sen käsittelyn seuraavan teoksen eli Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala käsittelykerralle. Varautukaa siis keskustelemaan kahdesta teoksesta sekä vähän pidempään tapaamiseen.

 
Muistakaahan käydä äänestämässä teille sopivinta aikaa lukupiirin Facebook-sivuilla. Seuraava tapaamiskerta on viikolla 5.
 
T: Lukupiirin vetäjät

Lukupiiritapaaminen 16.1.2014

Lukupiiri tapaa taas joulun jälkeen. 

 

Tervetuloa Kultuhuoneelle klo 12-14 keskustelemaan kolmannesta lukupiirikirjasta, Charles Dickensin Joululaulusta, joka tunnetaan myös nimellä Saiturin joulu.

  

"Lyhykäisen teoksen lukee nopeasti ja voin suositella tätä klassikkokammoisillekin."

- Linkki yhden lukupiirin vetäjän, Niinan blogiin

Seuraava tapaaminen 4.12.

Seuraava tapaaminen on sovittu päivämäärän ja paikan osalta, mutta kellonaika on vielä mysteeri.
    
Kolmas tapaaminen on keskiviikkona 4.12. erään piiriläisen kotona, tarkka osoite ja aika infotaan lähempänä. 

  

Seuraa lukupiirin tiedotuksia myös Facebookissa.

    
Toinen lukukirja on Yrjö Kokon Pessi ja Illusia.

Muistio järjestäytymistapaamisesta 11.10.

Kuva: WSOY

Tänään oli siis lukupiirin järjestäytymistapaaminen Kultuhuoneella klo 12.00-14.00. Paikalle saapui runsas 16-päinen osallistujajoukko.

   

Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu. Lukupiiri kokoontuu seuraavan kerran 1.11. klo 14 Humuksessa. 

   

Nyt juuri sinulla on aika vaikuttaa seuraavan, joulukuuksi luettavan kirjan valintaan. Anna äänesi 31.10. mennessä (ks. linkki viestin lopussa).

  

Lukupiiriin voi osallistua missä vain vaiheessa, vaikka kaikille kerroille ei pääsisikään. Jos piireily kiinnostaa, kannattaa seurata ryhmän tiedotuksia niin täällä blogissa kuin myös Facebookissa:

  

https://www.facebook.com/groups/612355508822110/