Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Marraskuun lukukirjana käsittelimme Kurt Vonnegutin omintakeista klassikkoa, Teurastamo 5 - Eli Lasten ristiretki, Velvollisuustanssi kuoleman kanssa (1969). Jatkoimme teemallisia tapaamisia ja tällä kertaa kokoonnuimme yliopiston kellarikerroksen bunkkereissa. Miljöö antoikin oman uniikin tunnelmansa äänien, valon (tai sen puutteen) ja materiaalien muodossa. 

   

Paikalle opastettiin kiitettävän runsas osallistujajoukko. Kuudesta lukupiiriläisestä kaksi oli miehiä, joka on aikaisempiin tapaamisiin verrattuna varsin paljon. Olikin kiinnostavaa saada miesnäkökulmaa teokseen, jossa on sotateemoja.

  

Vonnegutin teos keskittyy Billy Pilgrim -nimisen miehen ympärille. (Eräs piiriläinen huomautti, että pilgrim tarkoittaa pyhiinvaellusta ja sitoo näin ollen Billyn osaksi teoksen pidempää nimeä.) Billy on joutunut ajasta irralleen ja matkustaa hallitsemattomasti oman elämänsä virrassa toisen maailmansodan kauheuksista 1960-luvun perheonneensa ja takaisin. Lukupiiriläiset pohtivat, oliko Billy oikeasti aikamatkustaja, vai oliko sota (PTSD) tai jokin lapsuuden trauma vaikuttanut hänen psyykeensä. Ja nappailiko Vonnegut kirjoittaessaan LSD:tä tai sieniä.

   

Billy ja hänen vaimonsa jakoivat piiriläisten mielipiteitä. Osa piti heistä, toiset inhosivat. Harvaa romaanin henkilöhahmoa pystyi rehellisesti kutsumaan miellyttäväksi. Poikkeuksena lienee historianopettaja Edgar Derby, joka teloitetaan Dresdenissä. Billy ilmaisee jokaisen mainitun kuoleman jälkeen Niin se käy, ja tämä sai muutamat lukijat raivon partaalle. Vonnegutin teoksille tyypillistä ovat toistuvat henkilöhahmot. Yksi heistä on varsin erikoinen kirjailija Kilgore Trout, jota toisinaan on pidetty Vonnegutin alter egona. 

  

Vetäjät pukeutuivat kirjan teeman ja
värien mukaisesti.

Teoksen, tai ainakin vuoden 2004 vihrekantisen painoksen takakannessa mainitaan vuoden 1945 Dresdenin pommitus. Vonnegut itse oli todistamassa tapahtumaa. Lukijalle syntyykin kuva, että teos olisi varsin realistinen ja keskittyisi sotaan enemmänkin. Monelle tuli kuitenkin (jopa positiivisena) yllätyksenä, toisille pettymyksenä, että teos ei olekaan aivan tyypillinen historiallinen sotaromaani, vaan soppaan on heitetty myös neljännen ulottuvuuden avaruuden muukalaisia, vihreän karhupumpun näköisiä tralfamadorelaisia. 

Toisille piiriläisille vihreät pikkumiehet (joilla kylläkin oli seitsemän eri sukupuolta) olivat kirjan parasta antia, toiset selasivat kyseiset kohtaukset nopeasti pois alta. Myös kirjailijan valinta sekoittaa Billyn kronologiaa otettiin vastaan jakaantunein äänin. Tralfamadorelaisten lisäksi teoksen ikä herätti hämmästystä. Toisaalta teos yllätti pitkällä iällään, mutta samaan aikaan romaanin ajankuva on hyvin tuttu nykypäivän lukijoillekin. Amerikassa on lama ja Euroopassa soditaan. Kauaksi ei olla päästy. Vonnegut on kuitenkin onnistunut kirjoittamaan kauniin kielikuvan tuhoutuneesta kaupungista vertaamalla sitä kuun pintaan.

  

Lukupiirikirjuri työssään

Teurastamo 5 herätti hyvinkin mielenkiintoisia ajatuksia absurdiudellaan. Yhdelle piiriläiselle teos oli yllättäen ensimmäinen vuonna 2014 lukemansa ja hän kertoi pitäneensä kokemuksesta. Eräälle toiselle puolestaan kirjasta oli muodostunut päivittäisen pakkolukemisen kohde. Tätä klassikkoa ei todellakaan voi suositella kaikille, sillä sen esittämä tarina on paikoin hyvinkin raaka ja inhorealistinen. Myös toden ja fiktion sekoittaminen sai kriittistä palautetta, vaikka samaan aikaan synnyttikin filosofista pohdintaa.

     

Yleisarvosanaksi asteikolla 1-5 teos sai 3. Teosta kuvailtiin oudoksi klassikoksi, ja itselleni lukupiirin yhtenä vetäjänä teos oli vuoden erikoisin lukukokemus (lukusaldon ollessa 50 kirjan paremmalla puolella). Tätä romaania tuskin kukaan keskustelijoista on koskaan lukemassa uudelleen. Pyysimme piiriläisiä tiivistämään lukemaansa yhdellä sanalla ja tässä Teurastamo 5 kuudella sanalla ilmaistuna: yllättävä, sekava, ainutlaatuinen, LSD, hämmentävä, rasittava.

   

Loppuun vielä lisää kuvia bunkkereista:

Valonmäärä sellaisena kuin lukupiiriläiset sen kokivat.

Pelottavia putkia. Välillä kuulimme askelten ääniä yläpuoleltamme.
Nähtiin me jopa pari eksynyttä tyyppiäkin limboamassa tuolla.

Mystisiä symboleja seinässä.

Näistä putkista päidemme yläpuolelta kuului kaikenlaisia ääniä,  Olimme aluksi varmoja jonkun
vaikertavan kaukana, kunnes tajusimme kyseessä olevan hanan kohinan jossain päin kampusta.