Lukupiiri kokoontui tänään keskustelemaan Muumilaakson marraskuusta. Paikalle saapui kolmetoista innokasta piiriläistä ja keskustelu velloi laidasta laitaan kahden tunnin ajan. Osalle kirja oli tuttu Praktikumista tai jo lapsuudesta, mutta kaikki eivät olleet pystyneet lukemaan kirjaa loppuun asti. Tässä postauksessa on hieman koontia siitä, mitä kirjasta keskusteltiin.
Kirjoitin teoksesta kirjablogissani pari päivää sitten ja kävin ennen lukupiiriä tulostamassa mietteeni. Monet olivat löytäneet samoja piirteitä teoksesta, kuten eheytymisen katharsiksen kautta, ahdistuksen ja ripauksen toivoa. Teoksen monitulkintaisuus ilahdutti. Hahmoista piiriläisiä eniten miellyttivät Vilijonkka, Mymmeli ja Tuhto, mutta myös Nuuskamuikkunen ja Ruttuvaari saivat kannatusta. Keskeisiksi hahmoiksi nousi Tuhton lisäksi Vilijonkka (jota arveltiin Toven suosikiksi tässä teoksessa) ja poissaoleva Muumimamma, jonka paikan Vilijonkka yritti lunastaa.
Yllättävyyttä kirjasta löytyi niin kielessä kuin myös vaaran tunteessa, joka syntyi Tuhton kuvitelmista ja hahmojen ahdistuksesta. Muumilaakson marraskuuta kuvattiin sekä oudoksi että ihanaksi. Termi eksistentiaalinen kriisi nousi usein esille. Ainakin yksi piiriläinen myönsi, ettei ollut lukenut teosta loppuun, koska muumit eivät ole hänen juttunsa, eikä Muumilaakson marraskuu onnistunut synnyttämään "muumi herätystä".
Keskustelun tukena käytimme myös Raisa Vuohelaisen Lukupiirin päiväkirjaa, joka tarjosi haastavahkojakin kysymyksiä kirjan sisällöistä. Yksi hyvä esimerkki on "Mitä kirjailija tahtoo teoksella viestiä?" Vastauksena voisi olla vaikkapa kodin esittäminen ideaalina eheyttämisen paikkana tai että ei tarvitse yrittää olla joku muu kuin on.
Kysymyksiä, joihin ei löydetty vastausta: Millainen tämä kyseinen teos olisi ollut, jos muumit olisivat olleet mukana siinä? Onko tämä teos omistettu Muumimammalle ja äidillisyydelle? Miksi Haisuli ei ollut mukana ja mihin tuo nimi pohjaa? Oliko koko tarina vain Tuhton harhaa? Palasivatko muumit lopussa? Miksi hahmot eivät puhuneet ongelmistaan ja eheytyneet avoimuudesta, löytäneet samankaltaisia piirteistä toisistaan? Miksi Vilijokka ja Hemuli eivät tulleet toimeen? Nukkuvatko Mamma ja Pappa eri huoneissa, koska Pappa kuorsaa?
Lopuksi puhuimme myös muista muumikirjoista, sarjakuvista ja tv-sarjasta yleisesti.
Itse voin ainakin sanoa, että lukukokemuksen jakaminen piirissä auttoi näkemään teoksen aivan uudenlaisista näkökulmista ja moninaisti teoksen synnyttämiä tukintoja. Mahtava kokemus!
Kollektiivinen arvosana teokselle (asteikolla 4-10):
Viimeinen muumitarina, jossa muumiperhe on hävinnyt!
Eräänä syyspäivänä Hemuli väsyy olemaan touhukas ja järjestelemään
toisten asioita. Vilijonkka ei pysty enää siivoamaan. Yksinäinen
homssulapsi Tuhto kaipaa oikeata kotia. Ikivanha Ruttuvaari kyllästyy
holhoukseen ja haluaa päättää itse asioistaan. Jokainen lähtee
Muumitaloon haaveenaan lämpö, turva ja huoleton olo, muutos. Mutta talo
on kylmä ja Muumiperhe poissa. Kuinka uudesta tilanteesta selvitään?
Onko muuttuminen edes tärkeää? ja miksi Mymmeli osaa viihtyä missä vain?
Suomentanut: Kaarina Helakisa (1970), useita painoksia
Alkuperäinen nimi: Sent i november (1970)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti