Luettavana kirjana oli tällä kertaa David Safierin Huono karma (alkuperäiseltä nimeltään Mieses Karma). Kirja kertoo urautuneesta tv-reportteri Kim Langesta ja kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Saksaan, Potsdamiin. Kirjan päähenkilö, Kim Lange, menestyy hyvin urallaan televiossa, mutta laiminlyö perhettään ja pettää aviomiestään. Lopulta Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle ja kuolee. Hän kuitenkin syntyy uudestaan, tosin muurahaiseksi, sillä hän on ihmiselämänsä aikana kerännyt paljon huonoa karmaa. Kim alkaa vähitellen uuden elämänsä myötä huomata, mitä hän on menettänyt ja hän päättää hankkia perheensä ja elämänsä takaisin. Tästä alkaa koomillinen tarina, kun Kim päättää kerätä hyvää karmaa ja saada näin perheensä takaisin. Toisinaan tämä suunnitelma etenee ja toisinaan ei: Hän syntyy teoksen aikana useita kertoja uudelleen, milloin marsuksi, milloin taas koloradokuoriaiseksi, kastemadoksi tai koiraksi. Lopulta hän onnistuu keräämään niin paljon hyvää karmaa, että hän syntyy uudelleen ihmiseksi erään keski-ikäisen, ylipainoisen Marian kroppaan, joka puolestaan on juuri kuollut sydänkohtaukseen. Kim päättää Marian kropassa edelleen saada perheensä takaisin ja hän saakin tietää, että hänen miehensä rakastaa yhä kuollutta vaimoaan, vaikka onkin naimisissa Kimin entisen ystävän kanssa.
Kirjan lopetus oli suurimmalle osalle lukupiiriläisistä pienoinen pettymys: Kim saa Marian hahmossa jälleen perheensä takaisin, vaikka hän elääkin elämäänsä täysin eri kropassa. Hänen perheensä saa myös tietää, että kyseessä on jälleensyntynyt, muuttunut Kim, mikä tuntui hieman epäuskottavalta.
Epäuskottavalta tuntui myös, kuinka Kim päätyi tekojensa myötä nimenomaan muurahaiseksi, sillä hänen tekonsa eivät olleet kuitenkaan ihan niin pahoja, verrattuna esimerkiksi Hitleriin ja Staliniin (joiden myös todettiin syntyneen uudelleen hyönteisiksi.) Toisin sanoen, kirjailija olisi voinut tehdä Kim Langesta vielä enemmän bitchin. Kim kuitenkin välitti teoksessa tyttärestään, vaikka olikin hyvin pahasti urautunut. Suurinta osaa myös ärsytti Kimin pakkomielteisyys pilata entisen miehensä uusi avioliitto ja yleensäkin hänen itsekäs, jopa häikäilemätön toimintansa. Kirjan huumori oli myös osittain toimivaa, osittain taas ei.
Yksi lempihahmoistamme teoksessa oli Casanova, kuuluisa venetsialainen hurmuri, joka kulkee Kimin mukana koko tarinan ajan eri hahmosta toiseen auttaen Kimiä. Lopulta hänkin syntyy uudelleen miehen hahmoon. Yksi yllättävimmistä asioista teoksessa oli, kuinka jälleensyntymää kuvattiin erityisesti ihmisruumiiseen siirtyessä: Kim vain siirtyy toisen ihmisen kroppaan, eikä synnykään kokonaan uudestaan vauvan hahmossa.
Loppujen lopuksi teos oli kivaa chick litiä. Se toi kepeytensä ja sanarikkaan kertojansa puolesta hieman mieleen Bridget Jonesin. Tätä myös korosti asetelma, jossa Kimillä oli kaksi miestä, joista toinen muistuttaa suuresti Bridget Jonesin Daniel Cleaveria. Myös miesten etunimet ovat samat. Kirja myös vaikutti siltä, että siitä saisi mainion elokuvan. Tätä siis odotellessa!
Kollektiivinen arvosana kirjasta: 3