tiistai 20. tammikuuta 2015

Tammikuun lukupiirikirja: Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja

Tammikuun lukupiirikirjaksi valitsimme ennen joulua järjestetyssä äänestyksessä Top 5:n nousseen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan. Teos on lyhkäinen, vain 130 sivua ja sopi siksi hyvin joululomalukemiseksi sekä kevyeksi paluuksi arkeen.
  
Teokseen on koottu 40 parin sivun mittaista, alunperin Antti Litjan tulkitsemina radiokuunnelmina ilmestynyttä katkelmaa. Jokainen 80-vuotiaan sysisuomalaisen miehen yleisönosastoille kirjottama valituskirje alkaa tunnusomaisesti sanoilla "Kyllä minä niin mieleni pahoitin".
  
Mielesäpahoittajasta on tehty niin teatteri- kuin elokuvasovellus ja se on saanut myös pari jatko-osaakin, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sekä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Samoista hahmoista kertoo myös Kyrön teos Miniä, joka on parin vuoden takainen Kirjan ja ruusun päivän teos.  Useat lukupiiriläiset olivat tutustuneet näihin muihinkin teoksiin.
  
Mielensäpahoittaja asuu mökissään yksin vaimon päädyttyä vanhainkodin vuodeosastolle hoidettavaksi. Lapsia parilla on kuusi, mutta vain Helsingissä asuva poika pitää edelleen aktiivisesti yhteyttä isäänsä. Terveellä maalaisjärjellä varustettu Mielensäpahoittaja on aikaisemmin purkanut sydäntään vaimolleen ja jo edesmenneelle ystävälleen Yrjänälle ja jatkaa nyt kirjoittamalla valituksia lehden yleisönosastolle. Tämä on kuulemma hyvä tapa estää verisuonia tukkeutumasta. 

Mistä asioista miehen mieli sitten pahoittuu? Nykyajan ilmiöt eivät tätä vanhan kansan ihmistä kiinnosta, vaan Mielensäpahoittaja kaipaa aikoja, jolloin ihmiset olivat rautaisempia ja asiat yksinkertaisempia, kun esineet tehtiin kestämään ja ruokapöydässä ei ollut kevyttuotteita. Paikalle kokoontuneista seitsemästä piiriläisestä moni löysikin tällaisesta ajatusmaailmasta oman isänsä tai muun sukulaismiehensä kaltaisia piirteitä tai koki jonkinlaista samankaltaisuutta itse mieheen. Myös teoksessa esiintyvän pojan näkökulma tuntui osalle tutulta tai samaistuttavalta.

Toisille Mielensäpahoittaja oli ollut hauska kirja, vaikka kyyneleiltäkään ei oltu vältytty, toisille teoksesta ei välittynyt samanlainen huumori. Huomasimme, että etenkin niille, jotka olivat kuulleet paljon kehuja teoksesta etukäteen kokivat kirjan paljon surullisempana kuin muut. Päädyimme tulkintaan, että tämä teos on luettava oikeanlaisessa mielentilassa, sillä sen huomattiin olevan suuri tekijä sen suhteen, millaiseksi lukukokemus oli itse kullekin muodostunut. Muutamalle oli myös syntynyt etukäteen kuva miehestä, joka huutaa nyrkki ilmassa pilville tai valittaa jokaisesta asiasta vain valittamisen vuoksi. Heille yllätyksenä tulikin kuinka maalaisjärjellisiä ja ymmärrettäviä valitusten kohteet olivatkaan ja allekirjoittivatkin suurimman osan miehen esittämistä väitteistä. 

Ei Mielensäpahoittaja aina edes valittanut nykyajan ilmiöistä vaan myös kehui muutosta eikä vain nostalgisoinut kuinka ennen kaikki oli paremmin. Esimerkiksi se, että vasenkätisiä ei enää pakoteta oikeakätisiksi oli tervaskantomaisen miehen mielestä tervetullutta kehitystä. Hän myös piti pizzasta, jonka piruuttaan tilasi. Olihan tuo uusi makuelämys kuin vain kosteaa leipää, jossa on päällä vetisiä tomaatteja. Myös viimeisen novellimaisen luvun alku, päähenkilön vieraillessa Yrjänän haudalla, alkoi poikkeavasti "Kyllä minä niin mieleni ilahdutin" saaden osallitujilta yllättyneitä kommentteja. Ovathan muut Kyrön vanhan miehen äänellä kirjoittamat luvut alkaneet samalla kaavalla ja päättyneet P.S. (Post Scriptum eli jälkikirjoitus) merkintään, joista osallistujat pitivät.

Positiivisena kirjan lukeneet kokivat sen, kuinka aidon oloinen hahmo Mielensäpahoittaja on. Tapahtumat olisivat voineet olla katkelmia jonkin todellisen vanhuksen arjesta. Kenties Kyrö onkin päässyt seuraamaan jotakuta läheistä vanhusta, jonka pohjalta hän jääräpäisen ja elämänkokemusten viisastaman hahmon loi. Murresanat ja syvälliset ajatukset toivat rikkaan sisällön teokselle ja etenkin miehen vaimolleen osoittamat pienet hellyydenosoitukset saivat lukupiiriläiset tunteellisiksi. Teos herätti ajatuksia vanhusten asemasta ja itsemäärämisoikeudesta - kuinka vanhus voi todellakin pärjätä omassa kodissaan, lähteä tästä maailmasta saappaat tukevasti jalassaan ja siitä, kuinka oudot ajatusradat eivät välttämättä tarkoita, että kyseinen henkilö olisi muistisairas. Sukupolvien väliset kuilut (Mielensäpahoittajan ja pojan samankaltaisuuden aiheuttamat ongelmat) tai niiden puuttuminen (isoisä ja lapsenlapset) herättivät myös polveilevaa keskustelua. 

Teoksen lopussa on kuva Kyröstä karvalakki päässä ja häntä verrattiin mm. Markus Kajoon ja Hannu Karpoon. Vaikka teos olikin lyhyt, yhteiseksi mielipiteeksi nousi tyytyväisyys. Pidempänä tekstinä olisi Mielensäpahoittajan timanttimaiset aatteet muodostuneet liikaa itseään toistaviksi tai menettäneet osan hohdostaan. Nytkin moni lukija joutui nauttimaan teosta pienissä paloissa, sillä kokoelmaa ei voi ahmia yhdeltä istumalta, jos tahtoo välttää lukukokemuksen muuttumisen puumaiseksi. "Ei makeaa mahan täydeltä!", totesi eräs paikalle saapuneista. Asteikolla 1-5 keskiarvoksi Mielensäpahoittaja sai arvosanan 4.

Kevään lukuohjelmaa

   
Tammikuu: Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Helmikuu: Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Maaliskuu: L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
Huhtikuu: John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Toukokuu: Richard Adams: Ruohometsän kansa